keskiviikko 14. tammikuuta 2015

En kysy, koska en halua vastausta

Ja minä kyselen kyselen
kelvottomuudesta riittämättömyydestä.

Juuri, kun luulin saavuttaneeni sielunrauhan,
puhalsi lumi minut pyörryksiin,
valitti viimaa tien yli
ja se kietoutui uneen ja unettomuuteen

- en tavoittanut onnea sinä yönä.

Minä etsin ja kurotin,
mitä etsin,
se ei pukeutunut sanoiksi,
se pirstaloitui auran julmaan ylikäyntiin
ja minä näin unta kadotuksesta tyhjyydestä.

Olisin voinut ajaa loputtomiin
ja lukea lumesta ja sen liikehdinnästä pyörteistä ja siellä täällä pilkottavista jalokivistä
huomisen,

En tavoittanut sitä.

Ajoin vain lumen halki,
olin jälleen yksin,
harteillani jumalien tekemättömien töiden paino.

Miksi tulee talvi,
miksi se on niin kaunis?
Miksi se jäädyttää kukat ja paskan?

Nyt vaan auralla kaikki tieltä pois tunnottomasti
ja minun paprikani meni mukana
sielunrauha särkyi
ja sataa sataa lunta

jääpiikkien huopatossujen tallata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti