keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Muistamisen tahto

Punainen ja musta ovat
samassa tilassa, jossa myös
ajan harmaa
ohittaa sarastuksen
ja sarastus harmaan.

Samuuden kiertokulku hätkähdyttää,
miten niin osaset täsmäävät?
Ei leikiten,
vaan hioutumalla,
Macchu Picchun kivet.

Profeettojen kiviä
ja orkideoita ja
jäykkää tanssia holvien alla,
viimaa sukkahousujen tasalla.

Puhallamme hunnun kumoon,
kullankaivajina tavoitamme
onnenhipun,
sielun lämmön,
elämä maistuu murealta.

Mikä toiselle sopii, se toista kalvaa.

Läpi väistämisen,
häilyy muistamisen tahto ja kyky,
niistä tiivistelmän teen.

Mietin vaan,
mistä leimat syntyvät,
mistä painaminen ja nostaminen,
ihailun käänteisyys.

Valovoimainen hallittu ylitsepursuaminen valloittaa
ja jakaa.
On tahto ja läikehtivä nauru

vastassaan ikiaikaisen voikukansiemenpallon puhallus,
se lennähtää uumeniin ja uppoaa tahtoihin,

houkuttelee lennolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti