sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lyhdyt syttyvät toisissa pihoissa

Olen kuunnellut sanoja tarinoita
mitä lie
olen kuunnellut.
Olen kannustanut tukenut,
kuullut niitä tarinoita.
Olen hyväksynyt, ymmärtänyt, liikaakin kai,
ainakin liian kauan.

En ole kylvänyt elämänlankaa toisten orapihlajoihin.
Ei ole minun asiani kylvää.

Näen kuinka kahviloissa baareissa kaduilla
he kertovat toisilleen asioita.

Olisiko kohtuullista,
että voisin odottaa samaa?
Että minun valintani,
huonotkin,
saisivat tuen ja lohdun?

Ilta pimenee,
silmiin sattuu,
olen äänettömien sanojen tyhjyydessä.

Lyhdyt syttyvät toisissa pihoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti