sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Illan hitaat katseet

Illan hitaat katseet,
niiden tuikut,

ne pusertavat sydämeni luoksesi
ja minä palan tuikkukuppini sisässä.

Ei ole odotusta,
koska olet tässä,
sylissäni,

on vain tänään
ja luen sinua
ikkunaa vasten valuvista vesipisaroista,
ovia kiinni paiskovasta tuulesta,
hitaasti jäätyvästä mustasta maasta,
ilmasta, jota hengitän,
luen sinua.

Luen sinua kyynelistä,
ja Isisin teoista,
ja ihmisten vihasta ja surusta,
ja unikosta, joka herää joka aamu.
luen sinua talven turruttamasta perhosesta ikkunalaudallani.

Ja jostain kuuluu ääni,
joka huutaa sinua ja minua.

Riisu kulttuurini ja tietämättömyyteni,
kokemattomuuteni,
riisu tyhmyyteni,
ja katso,
olenko minä mitään sinulle,
onko minulla mitään, mitä antaa.

Vain paljas ihminen, rakkaus elämään,
rakkaus.

Se, mitä on, on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti