sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Au

Sinä,
jotakin tuttua tunnistettavaa
silmien tuikkeessa,
kiukuttelussa,
hetken haparoinneissa,
sivalluksissa silityksissä.

Salainen kaivo,
sinne lukot avaimineen
syvyydestä nousee vapaus
ja kevään oire
sen jano ja ulottuvuus,
aamu-uni.

Sydämelle täytyy tehdä laajennusleikkaus.

Suu ja silmät ja muu.
Rapean raikasta,
valmistumatonta,
jotakin, mitä odottaa odottaa.

Ja kannattaa odottaa vaikka sata vuotta.

Sinä,
koko paketti,
jonka sisällöstä en muuttaisi piiruakaan,
ja jonka joka ele on mysteeri.

Ihana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti