lauantai 27. helmikuuta 2016

Hevonen hieman tanssahteli

I

Minulle ei ole tärkeää,
missä olet ja
mitä teet.

En etsi jalokiviä
kultaa öljyä vuorikristallia Ikean lihapullia.

Hevonen hieman tanssahteli uhripaikalla,
menneiden aikojen nuotiopiiri,
kohtaamispaikkamme,
Tapion lahja.

Luut havisevat oksistossa,
niin keveät luut,
matkaamme ajassa kohdataksemme.

II

Synteettisten luiden
Ikean puiden
silmin

Minä sanoin sinulle:
"Mikä tahansa muu,
paitsi sademetsän puu"

Ja sademetsän puu tuli

parkettimme
ja maistraatin päätös
nuotiotulessa
ja suruni

III

Silmissäni pikkuinen nuotiotuli
Pariisi 1968
Ikeassa

Kuljin labyrintin läpi väärään suuntaan
ja eksyin

Kahvi ja
odotus ja
liivinluut painoivat kipeästi
- Milloin tämä ostaminen loppuu?

IV

Koti uskonto ja isänmaa.

Kaksi kertaa minä yritin mennä,
soutaa veneellä,
katsoa partaan ja
kuunnella kitaraa,
kaluta grilliluita
ja uskoa.

Kahdesti menin,
mutta lähdin Ikeaan,
koska koirat eivät pääse taivaaseen.

V

Varovasti kaivoin multaa ja löysin pienen pieniä luita,
niin pieniä, että ne hapertuivat, kun niihin koski.

Noki oli valahtanut niiden pinnalta,
nuotiotuli sammunut

ja Ikeat ja Prismat ja Tokmannit oli rakennettu niiden päälle.

Luiden haltijoiden muisto köyhtyneen maan sylissä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti