sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Talot

Luola

Mitä tapahtui?

En tiedä.

Maan alla oli meidän talomme
ja ne lyhdyt.

Minä en pelännyt,
vuoripuro solisi
seiniä pitkin
ja hän toi minulle unikon.

Linna

Olin yksin, niin kuin aina.
Olin kaksikymmenvuotias.

Seisoin sillalla ja katselin
jokeen kuvastuvaa linnaa,
se syvyys ja mahti,
se valojen välke,
rahan määrä
ja niitä oli monta.

Pidin valoista,
mustaan jokeen kuvastuvista valoista
kesäyössä,
eikä minulla ollut suunnitelmaa.

Nainen huusi minulle, kun yritin irrottaa jugurttipurkkeja toisistaan
ja toinen otti kyytiin,
kun matka linnaan oli liian pitkä,
eikä meillä ollut mitään yhteistä kieltä.

Venevaja

Silloin minä rakastuin mereen.
Oli syksy
ja minä join viskiä,
ja veneen pohjan alta hän kaivoi pienen lasin,
ojensi minulle
ja minä olin merellä.

Hylkeenpyytäjän
merikarhun
parran
myrskyn auringon
tervakukan
kampelanhajuisen verkon selvityksen
kantarellin kanssa.

Venevaja,
räsymatto patjana,
sen edessä minä ammuin haulikolla uuden vuoden,
sen tähden
ja sukelsin meren sisäisen järven uumeniin
niin korkealta karulta,
ettei yhtään kauppaa, majakkaa ollut silmänkantamattomissa.

Oli aika,
neljäasteinen suolainen vesi.

Hirsimökki

Yhtään en ollut kiinnostunut sen laittamisesta lataamisesta
digitoimisesta sähköistämisestä.
Rauha oli joskus, mutta ne tulivat aika lähelle
ja niitä alkoi olla välillä liikaa.

Onneksi se oli vanha maalaistalo ja sen sauna
ja nainen ei ollut kiinnostunut omastaan.

Siellä se on ja kun
joutsenet tulevat ja ruo'ot uivat,
muistan lapsuuden kivet ja kalat
ja metsämansikat heinässä,
perunapellon,
minä melkein pidän siitä
ja voisin sinne mennä,
kun on ihan hiljaista,
voisi mennä
sytyttämään takan,
vaikka talvella.

Paritalo

Parien triangelien ja hybridien perijuuri,
lavastuksen ennätys
ja rakkauden silppuri.

Kaikenlaista voi talo sisässään kantaa
ja se on koti
onni ja uni.

Miten näissä taloissa asutaan?
Aika ja tunteet tunnelmat muurit,
ne kaikki laitetaan samaan monitoimikoneeseen,
se jyllää ja yksi tulos on terveellisempi muita,
syntyy moniarvoisuutta,
kunnioitusta,
roskaruokaa ja menestystä.
Sulatusuuni, josta ammennetaan tuhkaa timanttia:
Väliäkö sillä, mitä tulee?
Joskus siinä on mustat ikkunankarmit ja joku tulee sanomaan,
että miksi et laita yhteen ikkunaan erivärisiä.
Tai miksi et uusi kaikkia ikkunoita?
Tottakai pitäisi,
mutta minäpä maalaankin seinät,
peitän kaikki ornamentit valkoisella maalilla
ja avaan joka ikisen ikkunan!

Voi miten isoja ne ikkunat ovatkaan ja miten tuuli tuulee verhot ulos ikkunoista lepattamaan!
Rakastan, vaikken nyt varsinaisesti tätä taloa!

Vieras talo

Vieras talo, korkeat seinät,
varoin hengittämästä liian kovaa,
varoin koskemasta,
varoin ääntelemästä,
varoin olemasta,
sillä minä olisin tuhonnut kliinisyyden,
olisin voinut vahingoittaa selkeyttä,
nopeuttaa hengitystä,
muuttaa jotakin,
joka oli jo kokonainen valmis kiteytynyt.

Pelkkä menolippu....
heilutin vähän,
nuhaisella nenäliinalla.

Liian pieni talo

Tyhjyytemme kohtasivat,
olin vieras,
laskit euroja
ja minunkin piti laskea.
Väsymyksesi,
heikkoutesi,
uupumuksesi,
pitkä unesi.

Minä ajauduin jälleen liian pieneen taloon,
mutta onneksi en ehtinyt lukita itseäni sen sisään.

Laiva

Vatsanpeite hieman homeessa,
lokinpaska rinnuksissa,
silmäni katsoivat yksi kaupunkiin,
yksi satamaan,
yksi auringonlaskuun,
yksi ulapalle,
ja yksi syvyyksiin.

Mastoni hieman hilseillen,
tuuli tuivertaa purjekangasta,
joka hieman huolimattomasti koottu,
peräsin ruosteessa.

Ehkä lähdössä,
ehkä sähkötolpassa kiinni,
mutta varmasti
valmiina seikkailuun.

Maatila

Maan tilan havainnointi
minua kiinnostaa kovin.

Muutama askel mansikkapaikkaan.
heinänvarressa kevyt kiikuttaa lapsen.

Paljonko meni aikaa ryömiä navetan alla
(jättirotan kanssa nenätyksin)
tai hyppiä heinäsuovassa tiivistämässä heinää
tai siemaista lypsylämmintä maitoa,
seurata vasikan syntyä?

Mitä tehomaatilaus sanoo tästä?
Ei latin latia tule eeuusta
ei onnea aamuaurinkoa rapumertaa.

Sataa lannoitusainetta niskaan maaperään paikkaan,
jossa joskus kasvoi mansikkaheinä
ja josta vielä salaa näen unen

särkyvän
katoavan

Sellaisenko maatilan sinä halusit minulle rakentaa?

Teltta

Hiipimisen ääni asumuksemme terassilla,
kavioiden kapse,
Kurkistin ulos, ja aamu-usvassa kaksi ratsastajaa
hieman kivikkoisella hiekkarannalla,
Miten somaa!

Vieras avasi vetoketjun ja kutsui meidät kylään taloonsa:
Rømmegrøt, tuoreet katkaravut ja smetana
ja voi, jouduin maistamaan valastakin,
vaikken halunnut,

Mutta onneksi kuuntelimme oopperaa,
se auttoi minua olemaan olematta epäkohtelias.

Silloin oli kommuunimme eheä,
lämpimiä hetkiä ja puhetta,
puhetta puhetta puhetta,
ystävyyttä
ja vähän tukahdutettua mustasukkaisuutta
ja itiköitten ininää,
miekkavalaita ja turskan kieliä.

Jäämeriaamupesu ja teltta.
Minun kotini, äidinkieleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti