perjantai 22. tammikuuta 2016

Toinen toisaalla

Hänen silmissään

Sinä iltana kuulin harpun
ja vaikka en ymmärtänyt runon kieltä,
ymmärsin kaiken ja enemmän.
Riitasointu liukeni,
päädyin äkisti erämaahan.

Ilman vettä.

Minun piti kertoa

Minun piti kertoa jotakin
pienistä kivistä,
miten meillä eletään
ja hän saapui.

En voinutkaan kertoa,
se oli tarpeetonta.

Toisaalla

Aalla, beellä ja ceellä,
etäällä niin,
eka toka kolmas.

Kuulin sen.

Ensimmäinen soi vähän ja rakensi luolan ja sytytti pimeään oranssin lampun
ja lausui sanoja
mantrankaltaisia,
mutteivät olleet.

Toisella oli kitara: 
Hieman jazzia ja bluesia ja minä tiesin,
että olin hän ja
hänessä voi käydä kotona aina,
vaikka se ei ole oikein.

Ja oli toisaalla,
sinne minä menin.

Huusin

Huusin kerran,
kuiskasin
ja kaiku vastasi kaikkialta,
vastasi yhä uudelleen,
eikä lopettanut, vaikka pyysin.

Unessa
näin sen toisen.

Valot

Hän yritti siivota siruja, mutta
ne pakenivat rikkalapiota.

Välkkyviä siruja,
särkyviä valoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti