tiistai 29. syyskuuta 2015

Emme ole vahvoja enää

Me emme ole lapsia enää,
me tiedämme,
miten arvaamattomasti liikkuvat tuulet

ja tiedämme,
miten puut varistavat auringon iholtaan
ja käpristyvät suojelemaan sisintään.

Me emme ole kirkkaita enää,
suola on hionut särmät
ja reunat ovat hiiltyneet,
ne ovat mustat ja harmaat.

Emme ole rikkaita,
koska tuhlasimme perintötiedon,
ahmimme janoomme ja nälkäämme
kaikki sodan runtelemien lasten ruoat
valutimme veden pohjattomiin kaivoihin niiden juoda,
joilla vettä oli ennenkin tarpeeksi.

Emme ole vahvoja enää,
me murruimme uutistulvassa
surun ruumiinavauksissa
syysmyrskyn riekaloimissa jätevuorissa.

Olisiko aika lopettaa
ammentaminen
surujen sukellusmatkojen
loputon ostaminen?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti