lauantai 12. syyskuuta 2015

Sirkuksen kuolema

Ja tuli päivä,
jolloin ympyrä sulkeutui
ja syreenit varistivat vanhat asunsa hankkiakseen uudet.

Orapihlaja synnytti punaisia lihavia marjoja
vuosien tauon jälkeen
ja menetti kätensä,
joilla se kurotti kohti omenapuuta,
jolla ei ollut tarjottavaa
ja taivasta,
joka tarjoili tähdenlennon toivoa.

Kypsän iän sirkus,
kosketuksen koura,
joka sitoi halki vuosisatojen ihmisiä yhteen,

se koura taltutti taas moottorisahan ja leikkurin ja sahan kautta
hetken omalle paikalleen,

niin tyyni oli ystävyyden hetki
ja rauha,
kaikki langat kietoutuivat, vaikkei niitä edes ollut
ja onnen käsi taas haparoi heitä.

Sattui katsoa,
kuin orapihlajan piikki rinnassa,
tunkeutui läpi kenkien, maan ja betonin,
rapistuvan tulilaastin ja pihalaattojen muiston.

Kenellä on oikeus arvostella sitä?

Avaisitko ikkunat?
Sirkus ei loppunut, se vasta alkoi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti