sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kodin muisto

Han saapui eräänä päivänä
ja jäi.

Minun kodissani oli etäinen kalan tuoksu
ja minä kammoan kalaa.

Olin juuri kohdannut rajani ja hän pelasti minut siltä,
mutta jouduin saman tien toiselle rajalle.

Olin ehkä jo kohdannut sen, joka
sekoitti kaiken ja lupasi kaiken ja palvoi

ja sen, joka kuumensi minut ulkoa,
mutta jätti sielun jäähän

ja höyheniä leijui huoneessani hitaasti tuhansittain
katosta lattiaan.

Hädin tuskin poistin suomut sängystäni,
kun jo värisin, kun luulin.

Päivä päivältä poistin minuuteni,
kuorin tärkeät asiani pois,
ja pukeuduin uusiin vaatteisiin korkokenkiin kotelomekkoihin,

ostin uusia kortteja ja
jälleen myin sieluni taas ja taas,

enkä osannut lopettaa vielä.

En muistanut, miten bussista pääsee pois,
huusin hädissäni,
mutta kuljettaja vain kiihdytti vauhtia

ja minä hyppäsin siniseen auraan,
ja sade satoi minut läpikotaisin märäksi,
jotta muistaisin kotini vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti