torstai 8. lokakuuta 2015

He sanovat minulle

He sanovat minulle,
että he rakastavat,
mutta minä en usko,
siollä se rakkaus on pölyä vain,
vain pölyä ilman minua,
ilman kosketusta,
sielun pohjaa.

He tulevat kotiini
ja tekevät tekoja,
siittävät lapsia
ja sitovat,
mutta minä olen kaukana,
minun polkuni kiertää ne teot.

Minun rakkauteni kaikkialla
se pirstaloituu tähtinä taivaalle
se hajoaa
pisaroina meriin

ota jos saat kiinni

ja ihon alla se itkee

sillä kosketus mursi sormet ja varpaat
ei tullut kaltaista
peilit mustuivat
ja rakkaudet käristivät oransseihin verkkahousuihin,

jotka laimenivat harmaiksi.

Tähdenlento,
montako toivomusta tänään saan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti