lauantai 24. lokakuuta 2015

Syksy

En tiedä, mihin tämä polku johtaa,
mutten voi kääntyä,
pysähtyä en voi.

Minä en osaa valehdella,
minun sieluni ei valehtele,

minun ruumiini vain,
se on tässä kuin putoava lehti

ja sen sisällä liekit nuolevat jo taivaita,
värejä siellä,
lieskoja
ja minun sieluni liekit kaukana ihosta
sydän palaa.

Kaukana
ja sinä tunnet,
että olen,

olen varma siitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti