keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Jäätyy maa

Elämän virta valui minusta ulos,
veri vuolaasti laavoittui,

murskasi kivet ja kaupungit,
peitti alleen.

Muumioituneet kukat nousivat hiljaa
ajan myötä,
yksin,
punaisina
ja meri kohisi,
mutta kukaan ei kuullut.

Hetken kuumuus
murskaa alleen kaupunkeja valtioita,

tappaa sukupuuttoon tiikerit ja valaat.

Sillä polulla ei kasva ruoho, ei nouse orkidea,
ei putoa omena.

Sataa vähän lunta,
jäätyy maa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti