lauantai 3. lokakuuta 2015

Viisaus

Kaadan kupin kahvia,
purskuttelen hampaat itsekunnioituksen rippeillä.

Miten käsittelen tätä?

En yhtään tiedä, mistä päin tuulee, missä on tikkaat,
joilla kiivetä kohti
- sitä,
mikä on tulossa

sitä,
mikä koputtaa ovella,
millä ovella,
en tiedä.

Yritän karistella kaiken sivilisaation ja
kulttuurin tuhkan,

myrsky vie,
mutta kaikki ei karise.

Minä odotan viisautta, se pötkii pakoon ja sen
häntä lepattaa,

minä värisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti