perjantai 21. elokuuta 2015

Aika on ystävämme II

Ne vaeltavat ajassa,
valosta valoon

ja kuiluihin syviin,
alas,

alas.

Ja joskus ne pyrähtävät
lukemaan pilvet,
erityiset.

Ja joskus ne kohtaavat.
Pysähtyvät.

Kunnes valo ja kuilu kutsuu niitä taas.

Aika on ystävämme,
se tarjoaa hetken levon

matkalla tuntemattomaan.

Tunnen sinut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti