maanantai 10. elokuuta 2015

Läpinäkyvyyden kirous

Olen ikkuna,
olen röntgen,
olen peili,
olen pohjaton vesi

ja vastavirtaan pyrkivä kieppuva koski,
olen sen kivet,
jotka nousevat vedestä tuttuihin paikkoihin.

Olen sinvihreä valo tunnelissa,
olen vapaaksi karkaava valo,
tunnelin loputtua
häikäisevä hetki,

joka vain on,
sitä vastaan ei voi taistella.

Ja sinä tiedät,
koska minä olen lasia,
läpinäkyvä,
hauras kuunsilta koskea.

Minä en osaa valehdella
ja sen on elämäni suru ja onni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti