keskiviikko 19. elokuuta 2015

Aika on ystävämme

Me heräämme johonkin,
jossakin soi.

Ajassa liikkuu jokin,
muttemme erota, mikä.

Tapaamme,
tapaamme,
ja tapaamme,
vaan emme kohtaa

Kaiken, minkä kielsimme,
kaiken, mitä halusimme,

se kaikki oli johdatusta vain,
toiseen,
toisaalle,
muualle.

Ehkä pakkasimme matkalaukut liian täyteen,
ja matkustimme liian kauas,
tai eksyimme tieltä?

Miksi piti kiertää koko kartta?

Me aina eksymme,
kartat eivät pidä meistä.

Rappuset, aikataulut, kellonajat, talot, alleviivaukset, toimistosihteerit, kirjekuoret,
ne väistävät ja katoavat taivaan tuuliin,

yksitoikkoiset elämänohjeet, suorat linjat ja tiet,
valmiit kivetykset, asfaltit,
ne kaihtavat meitä.

Navigaattori antaa vain suoran tien,
mutta entä jos haluaa kulkea sitä toista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti