maanantai 3. elokuuta 2015

Elämän tarkoitus

Jos sinä haluat,
käytä minua,
käytä kokonaan ääriä myöten,
minä olen sen arvoinen,
voit luottaa minuun.

On yksi pieni ehto:
Et saa haluta, käskeä, toivoa mitään.
Saat kaiken,
jos et tarvitse mitään.

Pisaraakaan enempää et saa.
Ja tämä on tärkeää.

Kun olet löytänyt kaiken,
puhalla pois,
kuin voikukan hahtuva tai pellava,
tai sideharso parantuneen haavan päältä,
jos sellaisia tapaat

ja minä lennän
kudon kyynelistä morsiushunnun
ja heilutan sillä sinulle ja maailmalle,
jos muistan.

En minä tiedä, minne menen,
elämä ei kertonut minulle,
seuraan tummanpunaista mutkaista lankaa,
elämäni arvoitusta,
lohdutonta ja jyrkkää.

Jokainen puhallus on rotko
ja rotkoista juovun.

Minä tahdon tulla käytetyksi
viimeistä hahtuvaa myöden,
luiden uumeniin,
silmäripsien ääriin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti