sunnuntai 23. elokuuta 2015

Eräänä loppukesän päivänä

Hän saapui eräänä loppukesän päivänä
ja jäi.

Hän katsoi ja silitti ja sanoi,
pyysi lepäämään, rauhoittumaan.

Hän leikkasi aidan ja rikkinäiset portaat,
avasi oven
ja puhdisti likaisen taulun
ja neuvoi.

Hän pukeutui tyylikkäästi,
hän edusti ja oli hyvä.

Hänen asuntonsa oli korkea,
elämä sileä.

Ja minä yritin muuttua sopivaksi,
kaivertaa elämäni mukautumaan,
kelvolliseksi.

Palelin.

Ja tuli päivä, jolloin sydämeni särkyi,
sanat kaikuivat tyhjinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti